Jdt 16

Juuditin kiitoslaulu. Uhrijuhla Jerusalemissa. Juuditin vanhuus ja kuolema.

1 Ja Juudit sanoi: Helistäkää vaskirumpuja minun Jumalani kunniaksi, ylistäkää Herraa kympaaleilla. Virittäkää hänelle uusi virsi, korottakaa ja avuksi huutakaa hänen nimeänsä. 2 Sillä Herra on Jumala, joka lopettaa sodat. Hän pelasti minut leiriinsä kansan keskelle vainoojieni kädestä. 3 Assur tuli vuorilta pohjoisesta, tuli sotajoukkojensa kymmentuhansin. Niiden paljous tukkesi tulvapurot ja niiden ratsut peittivät kukkulat. 4 Hän aikoi polttaa minun alueeni surmata minun nuorukaiseni miekalla ja maahan murskata minun imeväiseni, ottaa saaliiksi minun pienet lapseni ja ryöstää minun neitsyeni. 5 Herra, Kaikkivaltias, tuhosi heidät naisen kädellä. 6 Sillä ei heidän sankarinsa kaatunut nuorukaisten iskusta, eivät lyöneet häntä titaanien pojat, eivätkä kookkaat jättiläiset häneen käsiksi käyneet vaan Juudit, Merarin tytär, lamautti hänet kasvojensa kauneudella. 7 Sillä hän riisui yltään leskeytensä puvun korottaaksensa Israelin sorretut, hän voiteli kasvonsa hajuvoiteella, 8 kiinnitti hiuksensa pääkoristeella ja puki ylleen liinaisen puvun hurmataksensa hänet. 9 Hänen paula-anturansa kiinnittivät itseensä miehen silmän, ja hänen kauneutensa vangitsi hänen sielunsa. Miekka katkaisi hänen kaulansa. 10 Persialaiset kauhistuivat hänen rohkeuttansa, ja hänen uljuutensa täytti meedialaiset pelolla. 11 Silloin minun sorrettuni puhkesivat riemuun, ja minun heikkoni suuresti iloitsivat. Mutta nuo toiset joutuivat pelon valtaan: he korottivat äänensä ja pakenivat. 12 Nuorten äitien pojat pistivät heidät kuoliaaksi, ja niinkuin karanneita orjia he heitä surmasivat. Minun Herrani sotajoukko tuhosi heidät. 13 Minä veisaan Jumalalleni uuden virren: Herra, sinä olet suuri ja kunnioitettava, ihmeellinen väkevyydessä, voittamaton. 14 Sinua palvelkoon kaikki sinun luomakuntasi; sillä sinä sanoit, ja se tapahtui, sinä lähetit henkesi, ja se rakensi; ei ole ketään, joka voi sinun ääntäsi vastustaa. 15 Sillä vuoret järkkyvät perustuksiltaan yhdessä vetten kanssa, ja kalliot sulavat niinkuin vaha sinun kasvojesi edessä. Mutta niille, jotka sinua pelkäävät, niille sinä olet armollinen. 16 Sillä pieni on jokainen uhri suloiseksi tuoksuksi, ja ylen halpa on kaikki rasva sinulle polttouhriksi; mutta joka Herraa pelkää, se on aina suuri. 17 Voi pakanoita, jotka nousevat minun kansaani vastaan! Herra, Kaikkivaltias, on rankaiseva heitä tuomion päivänä; hän antaa tulen ja matojen syödä heidän lihansa, niin että he tuskasta vaikeroitsevat iankaikkisesti. 18 Mutta kun he olivat tulleet Jerusalemiin, rukoilivat he Jumalaa; ja sittenkuin kansa oli puhdistanut itsensä, uhrasi se polttouhrinsa ja vapaaehtoiset uhrinsa ja lahjansa. 19 Mutta Juudit lahjoitti temppelille kaikki Holoferneen astiat, jotka kansa oli hänelle antanut, ja myös kärpäsverkon, jonka hän oli ottanut itsellensä Holoferneen makuuhuoneesta, hän antoi lahjaksi Jumalalle. 20 Ja kansa piti juhlaa Jerusalemissa pyhäkön edustalla kolme kuukautta, ja Juudit viipyi heidän luonansa. 21 Mutta tämän ajan kuluttua itsekukin palasi omaan kotiinsa; ja Juudit lähti Beetyluaan, jonne hän edelleen jäi omaisuuttansa hoitamaan. Ja hän oli kaiken loppuikänsä suuresti kunnioitettu koko maassa. 22 Ja monet halusivat häntä vaimoksensa, mutta siitä päivästä alkaen, jona hänen miehensä Manasse kuoli ja tuli otetuksi isiensä tykö, hän ei koko elinaikanansa yhtynyt ainoaankaan mieheen. 23 Hän saavutti hyvin korkean iän, sataviisi vuotta, ja eli vanhuutensa päivät miehensä talossa. Ja hän vapautti palvelusneitsyensä. Hän kuoli Beetyluassa, ja hänet haudattiin miehensä Manassen luolahautaan. 24 Ja Israelin heimo suri häntä seitsemän päivää. Mutta ennen kuolemaansa hän jakoi omaisuutensa miehensä Manassen kaikille lähimmille sukulaisille ja omille lähimmille sukulaisillensa. 25 Ja niin kauan kuin Juudit eli, ei kukaan enää häirinnyt israelilaisia, eikä pitkään aikaan hänen kuoltuansakaan. Amen.